Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole olla oikeassa vaan mahdollisesti hyvinkin väärässä. Suurin ilo kirjoittajalle syntyy puhtaasta kritiikistä, rakentavista mielipiteistä ja pääasiallisena tarkoituksena on herättää ajatuksia, lisätä introspektiaa ja keskinäistä vuorovaikutusta, niin samanmielistä kuin myös erimielistä, jolloin on jopa mahdollista synnyttää uusia ajatuksia ja selkiyttää joitakin olemassa olevia ajatuksia nykypäivän henkeen sopiviksi.

Vaatiiko kaikki arkipäivän asiat ja niistä selviytyminen näyttelemisen, itsepetoksen ja valheellisen suorittamisen tutkinnon hyväksisuoritusmerkinnän, jotta pystymme toimimaan ja onnistumaan toiminnassamme? Onko empatiaan, sympatiaan ja luotettavuuden käsitteisiin iskenyt niin pahasti nyky-yhteiskunnan itse itselleen tekemällä tehty inflaatio, että itse käsitteiden sisältö on unohtunut tai käsitteistö on täysin arvonsa menettänyt muiden parempina pidettyjen, kuten esimerkiksi tehokkuus, voitto ja hyöty käsitteiden sijasta?

Onko instituutioilla ollut vaikutusta "uuden", "paremman" käsitteistön luonnissa ja "itsekkyys-ajattelumaailman" korokkeelle nostamisessa?

Mitä tapahtui käsitteille "talkoohenki", "yhteen hiileen puhaltaminen" ja "lähimmäisen arvostus ja välittäminen"?

Mitä ihminen olisikaan ilman toisia ihmisiä ja vuorovaikutusta? Jokaisesta hetkestä, ihmisestä, kanssakäymisestä voi oppia ja pitää oppia jotain. Useinkaan ei tarvitse itse olla se "viisas" vaan kuuntelemalla ja sisäistämällä viisaita ajatuksia, huomioimalla ja ajattelemalla syvemmin arkipäivän tapahtumia ja toimintaa sekä kuuntelemalla ihmisiä voi oppia, kehittyä ja "viisastua".

Onko liiallinen voiton maksimointi ja oman hyödyn tavoittelu todellakin tehnyt ihmisestä ahneen, pelkästään taloudellista etuaan ajattelevan ”homo economicuksen” vai löytyykö meistä vielä inhimillisiä välittämisen piirteitä ja tuntemuksia? Onko siis perusvaistomme ja luonteemme pohjimmiltaan ahne, itsehyväinen, kyyninen laskelmoija vaiko välittävä ryhmähenkinen, oikeudenmukainen, moraalinen ja nöyrä?

Vaikuttaako instituutioiden olemassa olo ja esimerkki meihin positiivisesti vai negatiivisesti? Entä esikuvamme ja ihailemamme henkilöt? Mistä arvot oikeasti kumpuavat ja kuinka ihminen vaikuttuu instituutioiden ja johtohenkilöiden antamasta esimerkistä ja mitä esimerkki ja arvostus kertoo nyky-yhteiskunnan tilasta? Mukaan voidaan ottaa myös onnellisuuden käsite. Luoko vaurastuminen ja elintason lisäys yksilötasolla enemmän onnea vai kateutta?

Kuinka yksilö voi optimoida oman elämäntyytyväisyytensä ja elinolonsa? Mitä kaikkea yksilö todellisuudessa tarvitsee, jotta pysyy tyytyväisenä ja siis kohtuullisen onnellisena?

Kuinka suomalainen identiteetti, arvo- ja asennemaailma eroavat muista ja kuinka me voisimme luoda omilla vahvuuksillamme enemmän onnea ja tyytyväisyyttä yhteiskuntaamme?

Ihmisiin vetoaa useasti hyvät tarinat ja kertomukset. Erityisen menestyksekkäistä tarinankertojista ja kansansuosion saaneista henkilöistä voidaan mainita mm. Marco Bjurström ja Jari Sarasvuo. He ovat hyvällä esiintymiskyvyillään, tarinankerronnallaan, kansankielellä kerrotuilla tarinoillaan onnistuneet saamaan vauraan ja menestyneen elämän. Huomionarvoisinta ehkä heissä kahdessa kuitenkin on jatkuva positiivisuus ja omana itsenään oleminen ilman varauksia. Onko siis kertomuksissa, joissa oleellisena osana esiintyy itseluottamus ja halu oppia ja onnistua, jotakin aineksia parempaan menestymiseen ja tyytyväisyyteen? Onko omanarvontunto ja luottamus keskeiset tekijät myös taantumasta selviämisessä ja yrittäjyyden vaikeuksissa. Jos ajatellaan kansantaloutta ja Suomen haasteita tulevaisuuteen, niin eikö olisi jo syytä ryhtyä kouluissa valmistelemaan identiteettiämme positiiviseen suuntaan ja ottaa todesta yhteyskunnan tämänhetkinen melankolian tila. Ajaako siis esimerkiksi pienoinen hulluus ja uhkarohkeus menestymään paremmin kuin liiallinen tarkkaavaisuus, analyyttisyys ja rationaalinen päätöksenteko? Onko sopeutumiskyky tärkein kaikista piirteistämme kun elämme, työskentelemme ja haluamme menestyä?

Pitäisikö kannustavaa, positiivista esimerkkiä varsinkin laskusuhdanteen aikana kylvää kansaan vahvojen esikuvien ja auktoriteettien taholta, jottei sosiaalikustannukset nousisi pilviin pelkästään ihmisten negatiivisen ajattelun ja huonoon oloon tyytymisen seurauksina? Suomalaisen talouden nousu ja innovaatiot ovat olleen hätkähdyttäviä sodan jälkeisinä aikoina, jolloin maamme kansallinen identiteetti oli ehkä huipussaan. Myös ahkeruus, uhkarohkeus ja talkoohenki on palkittu, jos asiaa mitataan elintason ja hyvinvointiyhteiskuntamääritelmän muodossa. Myös hyvä mieli auttamisesta ja yhteistyöstä ja yhdessä onnistumisesta voidaan ajatella osana tuota palkkiota, puhumattakaan yhteenkuuluvuuden tunteesta ja hyväksytyksi tulemisesta. Vastavuoroisesti nykyään voidaan katsoa itsekkyydestä ja moraalittomuudesta saamaamme palkkaa. Mille tasolle palkka silloin kokonaisuudessaan nousee? Suurina vähentävinä tekijöinä tuossa palkassa voidaan ainakin ajatella stressitekijät, jotka moraalittomuudesta, vilpillisyydestä ja luottamuspulasta useimmiten seuraavat. Myös materian hamstraaminen ja kyltymättömyys sekä kokonaisuudessaan ”kun mikään ei riitä”-tunne voidaan ajatella negatiivisina palkkiota vähentävinä tekijöinä.

Mikä on suomalaisen palkansaajan identiteetti nykyään suhteessa työnantajaan? Onko lypsylehmänä työntekijä vai työnantaja? Kuinka ay-liikkeet ovat muokanneet arvoja ja asenteita?

Vastaavia kysymyksiä nyky-yhteiskunnasta ja sen tilasta, toimivuudesta, arvoista ja asenteista voisi jatkaa loputtomiin. Edellä esitetyt ovat vain "neuloja heinäsuovassa", joita itse olen pohtinut useassa arkielämään vaikuttavassa tilanteessa ja tarkkaillessani eri yksilöiden toimintaa ja päätöksentekoa. En puhu nyt päätöksenteosta "poliittisena" päätöksentekona vaan yleistän asian koskemaan kaikkea mahdollista ongelmanratkaisuatilannetta, kuten esimerkiksi kuluttajan ostopäätöstä tai nuoren henkilön kouluttautumispäätöstä.

Toivoisin kommentteja edellämainittuihin asioihin ja kysymyksiin. 

Yhteiskunnan tila/arvot/asenteet on huomioitava, jotta pystytään ennakoimaan tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä sekä, jotta talouden tasapaino ja hyvinvointi turvataan mahdollisimman kattavasti kaikille yhteiskunnan jäsenille.